Ville Leinonen on yksi Suomen monipuolisimpia ja kiinnostavimpia pop-skenen artisteja. Leinonen on ollut musiikkibisneksessä jo pitkään ja saanut paljon kiitosta erinomaisesta työstään. Leinosen töitä on voinut kuulla Suomen pop-skenessä jo 90-luvun alusta asti. Leinonen on ansioitunut niin rumpalina, säveltäjänä, sanoittajana kuin laulajanakin. Moni fani on jo pitkään toivonut, että Leinonen ottaisi seuraavaksi suunnakseen Euroviisut.
Leinonen 90-luvulla
Leinonen on omien sanojensa mukaan ollut aina kiinnostunut musiikista ja siksi halusi siitä itselleen myös ammatin. Ennen omaa levytyssopimusta Leinosen töitä näkyi erilaisissa kokoonpanoissa – ensimmäisenä 90-luvun alussa nimen “V. Leinonen Pilven Reunalla” varjossa tehtyjen yhteistöiden muodossa.
Samoihin aikoihin Leinonen halusi myös kirjoittaa lauluja enemmän. Samalla, kun intohimoinen kirjoitustyö oli päällä, Leinonen esiintyi monien nimekkäidenkin artistien kanssa ja teki erilaisia projekteja aina kansanlauluista kokeilevampaan maisemointiin äänen kanssa. VTH-niminen punkbändi oli tiiviissä yhteistyössä Leinosen kanssa tämän uran alkuaikoina.
Ensimmäiset julkaisut Leinoselta olivat kasetteja. Edelleen Leinonen oli suuren yleisön ulottumattomissa, mutta pienemmissä piireissä Leinonen tunnettiin hyvin. Leinosen kappaleita voi löytää esimerkiksi kokoelmalevyltä “The Greatest Underground Hits Ever”. Leinonen on esiintynyt Savonlinnassa ensimmäistä kertaa soolona livekeikalla. Vuonna 1997 julkaistiin ensimmäistä kertaa Leinosen oma soololevy nimeltä “Raastinlauluja”.
Saman vuoden loppuun asti Leinonen oli mukana Valumo -nimisessä orkesterissa, jonka taru loppui kuitenkin lyhyeen. Tämän jälkeen Valumon nimi kuitenkin säilyi, kun seuraavana vuonna Leinonen perusti yhtyeen “Ville Leinonen & Valumo”. Kokoonpano pieneni huomattavasti alkuperäisestä. Ensimmäinen esiintyminen tämän orkesterin alla tapahtui Savonlinnassa vuonna 1998 ja sitä seuraavat samoissa piireissä. Ville Leinonen & Valumo teki myös äänitettyä musiikkia saman vuoden kesänä.
Ville Leinosen muutettua Tampereelle myös Ville Leinonen & Valumo pääsi esiintymään Tampereelle. Vaikka aluksi välimatka yhtyeen alkuperäisen olinsijan ja Tampereen välillä tuntui haasteelta, saatiin homma kuitenkin toimimaan. Yhtyeen ensimmäinen single julkaistiin vuonna 1999 ja singlen julkaisun myötä bändi sai paljon pieniä keikkoja Tampereen ulkopuolellakin.
Leinonen 2000-luvulla
Ville Leinosen & Valumon tarina jatkui heti 2000-luvun alussa. Oikeiden ihmisten ja keikkojen ansiosta yhtye sai ensimmäisen levytyssopimuksen tamperelaiselle levy-yhtiölle nimeltä Poko Rekords. Erityisesti punk- ja rockmedia nostivat Ville Leinonen & Valumoa esiin ja suosio kasvoi tietyn kuulijakunnan piirissä hyvin ja keikkoja myytiin.
Valumon tarinan toista levyä nimeltään “Kimaltavia Unelmia” on kehuttu uskaliaaksi ja rohkeaksi rockiksi. Levy ampaisi yhtyeen myös ensimmäiselle kiertueelle. Kiertueen aikana Ville Leinonen & Valumo tunnettiin erinomaisena livebändinä ja yleisö viihtyi konserteissa.
Leinonen oli esillä mediassa musiikillisten lahjojensa vuoksi ja Leinosen ura eteni erittäin kovaa vauhtia. Vuonna 2002 yhtye kokikin muutoksia ja keikkoja ei pidetty hetkeen. Seuraava levy “Uuden aamun lauluja” julkaistiinkin vasta vuonna 2003. Intensiivisen ja onnistuneen kiertueen jälkeen vuonna 2003 Ville Leinonen & Valumo päätettiin asettaa tauolle, mikä antoi Leinoselle tilaisuuden alkaa tekemään jälleen omaa sooloalbumia.
Vuonna 2004 ilmestyneen sooloalbumin nimeksi tuli “Suudelmitar eli balladeja metsäpoluilta ja merten rannoilta”. Tämän levyn nimellä Leinonen teki muutaman keikan “Suudelmitar”-orkesterin kanssa. Myös Valumo sai vuonna 2004 jälleen tuulta alleen, ja heille syntyikin uusi albumi “Valloittaja”. Valloittaja jäi viimeiseksi albumiksi tälle kokoonpanolle. Vuonna 2005 Leinonen pääsi tuottajan hommiin Samettivallankumous-nimiselle bändille.
Valumon viimeisen albumin jälkeen Leinonen julkaisi vuonna 2006 yhden soololevyn ja Ville Leinonen & Valumo julkaisi livealbumin nimeltä “ALIVE II” viimeiseltä keikaltaan Jyväskylässä. Leinosen sooloalbumi oli kokoelmalevy nimeltään “Jalokivikokoelma 1999–2006”, joka sisälsi jo ennestään tuttujen kappaleiden (Leinosen oma tuotanto ja Valumon tuotanto) lisäksi materiaaleja Leinosen uran varrelta, joita ei oltu julkaistu vielä kertaakaan tai joita suuri yleisö ei ollut vielä kuullut.
Lisäksi kokoelmasta löytyi suoranaisia harvinaisuuksia. Samana vuonna Leinonen oli mukana monien muiden kokoonpanojen keikoilla Euroopassa ja Suomessa. Hänellä olisi siis jo tietynlaista tunnettuutta, mikä auttaisi, jos suunnaksi otettaisiin Euroviisut.
Vuoden 2007 alussa Leinoselta ilmestyi taas uusi sooloalbumi, tällä kertaa albumin nimi oli “Hei!”. Albumia konsertoitiin ChrisseForever-bändin avulla pienimuotoisesti. Leinonen esiintyi myös ulkomailla, kuten Venäjällä ja Afrikassa. Tällä levyllä Leinonen on versioinut uudelleen vanhoja iskelmälauluja Suomesta.
Vuonna 2008 Leinonen lauloi monissa eri kokoonpanoissa ja projekteissa ehtien silti julkaista uuden levyn Ville Leinosen Unilehto -yhtyeelle. Levy sisältää esimerkiksi uudelleenversiointeja vanhoista suomalaisista kansanlauluista. Albumin nimi on “Ville Leinosen Unilehto”.
Leinonen 2010-luvulla
Vuonna 2010 Leinonen julkaisi sooloalbuminsa “Majakanvartijan uni”. Seuraava sooloalbumi julkaistiinkin jo vuonna 2011, nimeltä “Auringonsäde/Pommisuoja”. Tämän jälkeen on julkaistu mm: Camp Crystal Lake (2012), Death Black Dream (2014), Isi (2015) sekä Jazzyhtye Mopon kanssa tehty levy Mopo & Ville Leinonen: Laivalla (2016). Vuonna 2017 Leinonen julkaisi uusimman albuminsa “Hei taas”.
Mitä on oletettavissa tulevaisuudessa, sen näyttää aika! Jännityksellä jäämme odottamaan uutta materiaalia ja uusia tuulia. Toivotaan, että yksi uusi suunta olisi Euroviisut.